Kannattaa kiinnittää huomiota omaan ruokavalioonsa, sillä liika suolansaanti aiheuttaa paljon terveyshaittoja. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa huomattavasti, jos suolaa syödään liikaa.

Tutkimusten mukaan normaali suomalainen nainen saa päivittäin syömästään ruoasta suolaa yli 7 grammaa, kun suositukset ovat maximissaan 5-6 grammaa per vuorokausi. Kuitenkin jo 1,5 grammaa suolaa vuorokaudessa olisi riittävä määrä. Suurimpia suolan lähteitä ruokavaliossa ovat kaikki puolivalmiit ja valmiit elintarvikkeet, viljatuotteet, leipomukset ja leikkeleet leivän päällä. Lisäksi murot ja juustot sisältävät yllättävän paljon suolaa. Niissä kannattaa lukea tarkasti, että mitä pakkauksen kyljessä sanotaan. Suomalaisten suosikissa ruisleivässä voi olla myös paljon suolaa, ellei valitse vähäsuolaista vaihtoehtoa. Vaikka ruisleipää syödään vain vähän per päivä, niin jo kuukausitasolla leipien suolapitoisuudet vaikuttavat voimakkaasti ihmisen saamaan kokonaissuolamäärään. Esimerkiksi kuudessa ruisleipäviipaleessa, jotka sisältävät suolaa 1,2 % on yhteensä suolaa 2,2 g ja taas ruisleivässä, jossa on suolaa 0,7 % vastaava lukema on 1,3 g.

Omia ruokatottumuksiaan kannattaa tarkkailla ja koettaa vähentää suolan käyttöä. Ruokia voi maustaa muullakin tavalla kuin suolalla ja aika helposti oma makuaisti tottuu vähäsuolaiseen ruokaan. Erityisesti lapsiperheissä tähän asiaan tulisi kiinnittää suurta huomiota, sillä pienet lapset eivät saa saada liikaa suolaa.

Kesäkausi on täällä ja vaatteet vähenevät. Moni huomaakin että peilikuva ei välttämättä miellytä keveissä vaatteissa. Kaikkialla paasataan että laihduttaminen on ennen kaikkea elintapojen muuttamista ja tämä onkin suurimmaksi osaksi totta. Liikunta on tärkeä osa laihdutusta mutta ehdottomasti tärkeämpää on ruoka tottumusten muutos. Suurimmat tulokset saadaan kun turhat herkuttelut jätetään väliin. Makeista herkuista on vaikeaa päästä eroon. Keho ja makuaisti tottuvat helposti sokeriin, rasvaan ja suolaan. Jos herkkujen määrää saa vähennettyä kuukauden ajaksi huomaa itsekin kuinka riippuvuus ainaiseen sokeriin hiljalleen vähentyy. Opettele aluksi lukemaan tuoteselosteita. On tärkeää ymmärtää mitä kukin eines sisältää. Kaupan tuotteista löytyy yllättävät määrät ylinääräistä suolaa, rasvaa ja energiaa. Kun ymmärrät kalorien määrän osaat myös laskea päivän tarpeesi. Energian tarve riippuu ihmisen koosta ja liikunnan määrästä. Kevyitä herkkuja tarjoaa yleensä luonto. Erilaiset marjat ja hedelmät ovat makeita jopa ilman sokeria. Jos kaipaat kuitenkin makeampaa makua käytä makeuttamiseen esimerkiksi canderellia. Sen energiasisältö on pieni normaaliin sokeriin verrattuna. Muistathan kuitenkin että esimerkiksi banaanissa on lähes 100 kaloria eli kaikkea kohtuudella. Joskus naposteluun suositellaan pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Nämä herkut ovat kyllä terveellisiä mutta sisältävät silti runsaasti energiaa. Joihinkin kuivahedelmiin lisätään myös sokeria. Lounaaseen kannattaa kiinnittää huomiota. Runsaasti kuitua, eikä liian valtavaa annoskokoa. Voit syödä kaksikin ateriaa päivässä kunhan ne koostuvat oikeanlaisista aineksista. Rasvaiset tuotteet vain kannattaa jättää kokonaan pois. suurin osa juustoista on valitettavasti varsin tuhtia tavaraa. Kokeile leivälle raejuustoa, kalkkuna leikettä ja vaikkapa kevyttä salaattikastiketta. Myös leivän määrä menee helposti yläkanttiin. 4 palaa päivässä on hyvä raja. Tarkastele lempileipäsi ravintosisältöä. Onko palassa enemmän kuin sata kaloria? Entä tärkeän kuidin määrä? Jätä vitivalkoinen leipä suosiolla sorsille. Paastoaminen ei ole järkevä vaihtoehto. Äkillinen nälkäkuuri johtaa yleensä vain jälkeenpäin ahmimiseen. Kun laihdutat läheisten tuki auttaa usein tavotteissa. Löydätkö lähipiiristäsi lenkkiseuraa tai kevyiden herkkujen laittajaa? Yritä alussa välttää ylettömiä herkuttelu tilanteita. Kun sinulla on enemmän tahdonvoimaa kestät ehkä herkkujenkin läheisyyttä. Ja sitten se ainainen apu eli hyötyliikunta. Alle 6 kilometrin matkan jaksaa kyllä kävellä. Pyörä on nivelystävällinenkin vaihtoehto. Uiminen taas saa melkein kenet vain tuntemaan olonsa köykäiseksi. Joistakin urheilumuodoista on jopa konkreettista hyötyä. Esimerkiksi haravointi ja imurointi polttavat mukavasti kaloreita. Ja miltä puutarhan-hoito kuulostaa? Liikunnan muoto sekin.

Proteiinien tarvetta on tutkittu paljon. Aiemmin proteiinien syöminen on liitetty lähinnä painonnostajiin ja fitnessurheilijoihin. Uusimmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että aivan tavallisetkin ihmiset tarvitsevat proteiineja. Ne auttavat erityisen hyvin painonhallinnassa. Ne vähentävät herkkujen himoa ja pitävät nälän loitolla pidempään. Näin sanovat useat ravitsemustutkijat ja laihdutuslääkärit.
Ihmisen keho pystyy varastoimaan proteiineja melko niukasti, joten niiden saantia täytyy tarkkailla. Ihmisen täytyy saada proteiineja noin gramma per painokilo. Eli jos painaa 60 kiloa niin tarvitsee 60 grammaa proteiineja per päivä. Purkillisesta raejuustoa saa esimerkiksi 40 grammaa proteiineja ja tämän saman määrän saa samasta määrästä jauhelihaa. Liha nimenomaan on erinomainen proteiinin lähde samoin kun kala ja tummat pavut. Kalasta saa myös runsaasti d-vitamiinia, joka on luustolle erittäin tärkeää. Kasvissyöjille hyvä vaihtoehto ovat soijapavut eli käytännössä tofu tai soijasuikaleet. Proteiineja saa myös maidosta, piimästä, jogurtista ja rahkasta. Joka päivä täytyy juoda ainakin kaksi lasia maitoa ja syödä liha- tai kala-ateria. Lisäksi on nautittava myös jogurttia, viiliä tai rahkaa. Kun hieman tarkkailee mitä syö ja syö monipuolisesti ja terveellisesti , niin päivän proteiinin tarve täyttyy melkein automaattisesti.

Tätä tietoa kannattaa käyttää hyväksi kun laihduttaa tai koettaa saada lihaksia kasvamaan. Jotkut kokevat, että proteiinijuomat tai proteiinipatukat ovat hyvä takuu siitä, että päivän proteiinintarve täyttyy. Näitä on kaupoissa myynnissä paljon erilaisia. Toisista saa enemmän proteiineja ja toisista vähemmän. Ruokavalio on kuitenkin se, joka ratkaisee jokapäiväisessä elämässä.

Kuopion yliopistossa on tehty tutkimus, että lapsemme syövät liian yksipuolista ruokaa. Tutkimus on tehty tutkimalla ala-aste ikäisten lasten ruokapäiväkirjoja. Poikkeamat ovat samoja mitä aikuisilta on huomattu. Mitä isot edellä niin sitä pienet perässä. Lapset saavat liikaa kovia rasvoja ja erityisesti suolaa. Sokeriakin käytetään liikaa. Puutetta on myös kuiduista, D-vitamiinista sekä B-vitamiineihin kuuluvasta folaatista.

Ruokavaliota pystyy korjaamaan melko vähäisillä muutoksilla. Täytyy alkaa tarkkailemaan ostettujen ruokien ja leipien suolapitoisuuksia sekä laittaa vähemmän suolaa kotiruokaan. Kannattaa suosia kokojyvätuotteita ja kasviksia, sillä niistä saa folaatteja. Välipaloina kannattaa suosia vitamiinirikkaita kasviksia ja juoda janojuomaksi vettä. Kalaa tulisi syödä ruoaksi ainakin kaksi kertaa viikosta. Näin turvataan lasten d-vitamiinin saanti. Alle kaksivuotiaille suositellaan annettavaksi d-vitamiinitippoja ruokavaliota täydentämään. Meidän aikuisten täytyy itse noudattaa näitä oppeja, niin lapsemme oppivat perässä.

Koululaisilla kouluaterioiden merkitystä on korostettava. Jopa joka kymmenes koululainen jättää kouluruokailun väliin ja syö omia välipalojaan. Suurin osa syö valikoiden ja vain pieni vähemmistö syö kaikkea tarjolla olevaa ruokaa.

Lapsille ei kannata syöttää lisäravinteita turhaan. Aika monet vanhemmat syöttävät lapsilleen pillereitä purkista vailla perusteltua syytä vain varmuuden vuoksi. Oikeasti lisäravinteita tarvitsevat vain kroonisesti sairaat ihmiset. Pillereistä voi olla enemmän haitta kuin hyötyä, ylisuuret annokset voivat aiheuttaa pahoinvointia ja muutoksia kehossa.